!Aivan mieletöntä! Ikinä eläissäni en muistaisi minkään diettini kestäneen näin kauan! Olo on kuin olympiavoittajalla ja millä vaivalla!

Mennäänpäs asiaan. Blogia en ole pahemmin ehtinyt päivittämään ja siitä suuret pahoittelut. Kiirettä on pitänyt niin työn kuin kotiaskareidenkin vuoksi. Sudenkuoppia on dietinkin aikana tullut, mutta pääsääntöisesti olen nistä selvinnyt sillä ajatuksella, jonka alunperin itselleni hyväksyinkin, nimittäin kohtuus mielessä- mentaliteetilla.

Heti ensimmäisellä viikollahan, päivä 3:na, ystäväni järjesti tupaantuliaiset hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Tämä rasti oli tiedossa ja se oli sallittujen kompastusten listalla. Mielestäni selvisin illasta kunnialla, salaattia pääosin syöden ja kohtuullisesti skumppaa juoden. Joskus on tullut juotua enemmänkin, mutta nyt pelkäsin seuraavaa päivää ja hiipivää krapulaa sen verran, että tolkku pysyi juomisessa. Krapulaa ei tullut, josta olen enemmän kuin yllättynyt, vaikka hiilarit olivat minimissä ja harjoituskertoja vähän takana.

Diettiruotuun palasin heti seuraavana päivänä. Tosin vaikeuksia oli saada ateriarytmsitä kiinni, koska nukuin puoleen päivään ja näin ollen viimeiset ateriat jäivät syömättä. Viimeviikko olikin täys katastofi, tosin sekin suunniteltu. Torstaina vietin syntymäpäiviäni ja päätin järjestää pienimuotoisen vastaanoton herkkujen ja skumpan voimin. Leivoin elämäni ensimmäisen sokerimassakakun, voileipäkakun, vaaleanpunaisia macaronseja (tällä kertaa jopa onnistuneesti), sitruunakuivakakkua, kerma-geisha-täytteisiä tuulihattuja sekä mansikoita viinivaahtokastikkeella. Kutsu oli avoin kutsu eli porukkaa saapui koko päivän ajan ja sehän tarkoitti minun kohdallani jatkuvaa syömistä ja kilistelyä. Päivän kalorimäärä kaiketi pysyi jonnin verran kohtuuden puolella syystä, etten syönyt muuta ruokaa kuin ohkaisia kakkuviipaleita ;) Nälkä oli kyllä hirmuinen, kun talo oli tyhjä. Eipä auttanut kuin siivota paikat ja hipsiä nukkumaan kurisevan mahan kanssa.

Perjantaina piinailu jatkui. Positiivisuudella aloitettiin, kun puntari näytti -2,6 kiloa. Masennus iski, kun tiesin äitini ja siskoni saapuvan kyläilemään koko viikonlopuksi ja luvassa oli mässäilyä. Olin luvannut tarjota äitienpäivälahjaksi äidilleni  kolmen ruokalajin menun ja nyt oli sen lunastuksen aika. Yritin suunnitella listaa mahdollisimman kevyeksi: alkuruuaksi tomaattikeittoa, pääruuaksi paistettua lohta, parsaa, uusia perunoita ja hollandais-kastiketta ja jälkkäriksi mansikoita ja edellispäivän viinivaahtokastiketta. Itse jaksotin syömiseni siten, että söin lounaana tomaattikeiton ja päivällisellä parsaa, lohta ja hieman taivaallista kastiketta sekä muutaman mansikan jälkkäriksi. Kokonaisuutena kalorit paukkuivat kuitenkin yli.

Lauantaina sama meno jatkui, kun piti lähteä shoppailemaan ja tietysti söimme ulkona. Tosin minä vaan Nizzan-salaatin, mutta siihen oli melko runsaalla kädellä kokki heitellyt salaatinkastiketta. Lisäkis Narinka-torilla oli joku ihana Italialainen koju, jossa myytiin aivan häkellyttävän hyviä, makeita, tahkoja. Ilmeisesti olivat jotain vaahtokarkkityyppisiä tuotoksia ja ostaahan sellaista piti. Sitä kaloripommia tulikin sinä päivänä syötyä tortillojen kera kotona.

Luojan kiitos sunnuntaina paluu arkeen tapahtui ja pääsin normalisoimaan ruokailuni ja tällä hetkellä painellaankin jo päivä 14:ssa! Kilo tuli viikonlopusta lisää painoa, mutta tänään kokonaissaldo oli -2,5. Suunta on siis jälleen oikea. Nyt kun reilut kaksi viikkoa on takana, on fiilis vielä hyvä. Sapuskat ovat syötäviä ja jopa hyviä. Uskon, että vaikka dietti jossain vaiheessa loppuukin, saatan ottaa ruokalautasesta mallia silloinkin. Viikonlopun jälkeen päätin muutenkin, että en enää punnitse vihanneksia. Ainoastaan lihat laitan vaakaan ja niissäkin pidän maltin matkassa. Tänään esim. turska painoi 150g, mutta siinä ei juuri kaloreita ole, joten sallein sen itselleni.

Kahvakuulailua olisi illalla ohjelmistossa ja sehän tietää painon nousua huomisessa aamupainossa :(

 

Tänään on uuden elämän ensimmäinen päivä! Jihuu.

Keskustelin eilen erään lapseni ystävän äidin kanssa, joka oli saanut merkittäviä tuloksia Fitfarmin superdietin avulla. Mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän innostuin. Olihan keskustelun maaperä jälleen otollinen, kun oli hillunut töissä hihattomassa paidassa ja roikkuvat allit oli ärsyttävästi näkösällä mahamakkaroista puhumattakaan. Keskustelu päätteeksi päätin tutustua aiheeseen. Olin valmis jo siinä vaiheessa maksamaan mitä vain, kunhan pääsisin alkuun :)

Epäonnekseni huomasin seuraavan ryhmän alkavan vasta kesäkuun lopussa, joten sehän ei  tullut kuuloonkaan, koska innostus oli jo syttynyt. Kaikki-tänne-heti- alteregoni nosti rajusti siis mellakkaa pääni sisällä. Niinpä lähdin surffailemaan netissä ja löysinkin sieltä Jutan ns. ilmaisversion ja karvalakkidiettipohjan, jota into pinkeänä lähdin opiskelemaan. Samalla päätin aloittaa dietin jo heti huomenna eli tänään.

Päätöksen tehtyäni piti tietysti lähteä kauppaan ostamaan diettiruuat sekä vaihtaa viallinen henkilövaakani (mikä ystävällisesti on halunnut motivoida minua laihduttamisessa, ilmoittamalla painokseni aina 121 kiloa eli yli 50 kiloa ylimääräistä). Yön pikkutunneilla valmistin vielä lounasruuat töihin rasiaan, jotta kaikki varmasti olisi hallinnassa heti ensimmäisenä päivänä.

Tässä sitä siis ollaan. Jälleen kerran dietillä!

Aamupala oli runsas, lautasellinen (45g kaurahiutaleita) puuroa + 100g raejuustoa +150g sokeroimatonta mehukeittoa sekä 2 omegakolmosta. Täyteen tuli, vaikka puurohan ei minulla nälkää kauaa pidäkkään. Kunnialla kuitenkin selvisin lounaaseen, joka oli kyllä rehellisyyden nimissä minimaalinen: 100g kanaa + 200g kukkakaali-parsakaali-porkkana-sekoitusta + 25g raejuustoa.

Pikkusen oli nälän tynkää, kun välipalaksi vetelin protskupatukan, mutta onneksi päivällinen sisälsi jo hieman hiilariakin. Sapuska oli muuten sama kuin lounas 40 g pastalisäyksellä. Päivällisestä piristyneenä suuntasin Elixian pyllyjumppaan, mutta sen enempää en sitten jaksanutkaan. 10 min yritin hiihdellä crossarissa, mutta luovutin.

Iltapalan rahkatöyssy melkoisella lesekasalla olikin aika puisevaa syötävää, mutta senkin sain kunniakkaasti alas kera mustaherukoiden ja pienen keinosokerin avulla. Niin, ja koettelin hieman itseäni paistamalla lapsille kasan lättyjä. Kermavaahdon jätin vatkaamatta, koska silloin oltaisiin oltu vaarallisilla vesillä.

Ah, ensimmäinen päivä on onnellisesti takanapäin. Itseinho on tällä hetkellä niin tapissaan, että huomenna jatkan ainakin vielä diettiä ;)

 

Tänään ei ole päivä yksi dietin suhteen, koska on firman koulutuspäivä ja sehän yleensä tietää mässäilyä. Agendalla luki aamiainen, joten skippasin aamupalan pientä sitruunakakkupalaa lukuunottamatta ja marssein koulutuspaikalle. Järkytys olikin suuri, kun eteeni nostettiin pelkkä kahvikuppi. Hädissäni kyselin aamiaisen perään, mutta turhaan!

Vatsa kuristen ja omaa esitysvuoroa odotellen, laskin sekuntteja lounaaseen ja seuraavia sekuntteja kahvitaukoon, lounaalla kun ei ollut palan painikkeeksi mitään makeaa. Tajusin olevani pohjalla tämän ainaisen makeanhimoni kanssa. Näin jo itseni asematunnelin karkkikaupassa lappaamassa irtsareita pussiin viikonlopun varalle. Lohdutin kuitenkin itseäni sillä, että vaikka lintsasinkin eilisistä kuntosalitreeneistä ja vaikka herkuttelinkin puolen kakun verran, voin aivan hyvin ottaa syödyt kalorit pois uintitreeneissä illalla!

Mutta sitten siihen rajojen natisteluun. Heittäydyin nimittäin epämukavuusalueelleni näyttelemällä kaksisataapäisen yeisön edessä treenamaattoman näytelmän ja selviydyin siitä, no jos en nyt aivan kuin ammattilainen, niin ainakin kokemukseeni nähden kohtuullisesti :D Fiilis esityksen jälkeen oli mahtava koko ryhmällä. Sen fiiliksen saattelemana oli hyvä lähteä viettämään hyvin ansaittua viikonloppua.

Vaikka energiatasoni oli huono intsensiivisen koulutuspäivän jälkeen, en antanut periksi väsymykselle vaan pakkasin omat ja naapurin lapset autoon ja hurautimme uimahalliin polskimaan. Kilometriaika 23 min ja siihen päälle 500 m lautapotkua. Eipä ollut kummoinen treeni, mutta parempaan en sen jälkeen pystynyt, kun naapurin tyttö liukastui ja satutti päänsä.

Kiitos ja hei! Nyt zzzz!

 

 

Ilmoitin miljoonannen kerran työpaikkani kahvihuoneessa ryhtyväni ihan kohta dietille. Sinällään se ei ole työyhteisössäni mikään uutinen, joten kommenttini sai ainoastaan hirnahtelua aikaiseksi.

Olin tyytymätön, tyytymätön uskottavuusongelmaani.

Tyytymättömyyttäni lisäsi lounasaikaan saapuva nälkä ja makeanhimo. Oma, kaksi päivää vanhassa jäätelörasiassa, lojuva salaattikyhäelmäni ei paljoa houkutellut. Niinpä marssin lounasravintolaan ja mättäsin koko rahan edestä (tietysti!) lasagnea lautaselle ja jälkiruuaksi vielä palan painikkeeksi epämääräistä raparperimössöä reilulla kermavaahtohunnulla. Jälkiruuan tulin irvistellen syömään kahvihuoneeseemme, jossa nielemisen lomassa kerroin repsahtaneeni...taas :)

Jotta uskottavuuteni ei ainkaan dietin suhteen paranisi, kerroin leiponeeni eilen eräästä blogista löytyvän ohjeen mukaisen helpon sitruunakuivakaun, jota ajattelin nauttia teekupposen kanssa iltasella. Yksityiskohtia myöten selvitin, miten nopeasti ja vähällä vaivalla, kakku tällä kertaa valmistuikaan.Niin ja Dietin aloitusajanakohta siirtynee huomiselle kiiresyihin vedoten.

Siitä se ajatus sitten lähti: lamppu syttyi ja iso kela lähti pyörimään. Olisiko ihan läppä perustaa blogi laihduttamisesta ja leipomisesta! Joka päivä vaihtuva dietti, onnistumisineen ja epäonnistumisineen, kädet kakkutaikinassa. Jes!

Eläköön inspiraatio! Taidanpa lähteä kuntosalille heti iltateen jälkeen :)