!Aivan mieletöntä! Ikinä eläissäni en muistaisi minkään diettini kestäneen näin kauan! Olo on kuin olympiavoittajalla ja millä vaivalla!

Mennäänpäs asiaan. Blogia en ole pahemmin ehtinyt päivittämään ja siitä suuret pahoittelut. Kiirettä on pitänyt niin työn kuin kotiaskareidenkin vuoksi. Sudenkuoppia on dietinkin aikana tullut, mutta pääsääntöisesti olen nistä selvinnyt sillä ajatuksella, jonka alunperin itselleni hyväksyinkin, nimittäin kohtuus mielessä- mentaliteetilla.

Heti ensimmäisellä viikollahan, päivä 3:na, ystäväni järjesti tupaantuliaiset hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Tämä rasti oli tiedossa ja se oli sallittujen kompastusten listalla. Mielestäni selvisin illasta kunnialla, salaattia pääosin syöden ja kohtuullisesti skumppaa juoden. Joskus on tullut juotua enemmänkin, mutta nyt pelkäsin seuraavaa päivää ja hiipivää krapulaa sen verran, että tolkku pysyi juomisessa. Krapulaa ei tullut, josta olen enemmän kuin yllättynyt, vaikka hiilarit olivat minimissä ja harjoituskertoja vähän takana.

Diettiruotuun palasin heti seuraavana päivänä. Tosin vaikeuksia oli saada ateriarytmsitä kiinni, koska nukuin puoleen päivään ja näin ollen viimeiset ateriat jäivät syömättä. Viimeviikko olikin täys katastofi, tosin sekin suunniteltu. Torstaina vietin syntymäpäiviäni ja päätin järjestää pienimuotoisen vastaanoton herkkujen ja skumpan voimin. Leivoin elämäni ensimmäisen sokerimassakakun, voileipäkakun, vaaleanpunaisia macaronseja (tällä kertaa jopa onnistuneesti), sitruunakuivakakkua, kerma-geisha-täytteisiä tuulihattuja sekä mansikoita viinivaahtokastikkeella. Kutsu oli avoin kutsu eli porukkaa saapui koko päivän ajan ja sehän tarkoitti minun kohdallani jatkuvaa syömistä ja kilistelyä. Päivän kalorimäärä kaiketi pysyi jonnin verran kohtuuden puolella syystä, etten syönyt muuta ruokaa kuin ohkaisia kakkuviipaleita ;) Nälkä oli kyllä hirmuinen, kun talo oli tyhjä. Eipä auttanut kuin siivota paikat ja hipsiä nukkumaan kurisevan mahan kanssa.

Perjantaina piinailu jatkui. Positiivisuudella aloitettiin, kun puntari näytti -2,6 kiloa. Masennus iski, kun tiesin äitini ja siskoni saapuvan kyläilemään koko viikonlopuksi ja luvassa oli mässäilyä. Olin luvannut tarjota äitienpäivälahjaksi äidilleni  kolmen ruokalajin menun ja nyt oli sen lunastuksen aika. Yritin suunnitella listaa mahdollisimman kevyeksi: alkuruuaksi tomaattikeittoa, pääruuaksi paistettua lohta, parsaa, uusia perunoita ja hollandais-kastiketta ja jälkkäriksi mansikoita ja edellispäivän viinivaahtokastiketta. Itse jaksotin syömiseni siten, että söin lounaana tomaattikeiton ja päivällisellä parsaa, lohta ja hieman taivaallista kastiketta sekä muutaman mansikan jälkkäriksi. Kokonaisuutena kalorit paukkuivat kuitenkin yli.

Lauantaina sama meno jatkui, kun piti lähteä shoppailemaan ja tietysti söimme ulkona. Tosin minä vaan Nizzan-salaatin, mutta siihen oli melko runsaalla kädellä kokki heitellyt salaatinkastiketta. Lisäkis Narinka-torilla oli joku ihana Italialainen koju, jossa myytiin aivan häkellyttävän hyviä, makeita, tahkoja. Ilmeisesti olivat jotain vaahtokarkkityyppisiä tuotoksia ja ostaahan sellaista piti. Sitä kaloripommia tulikin sinä päivänä syötyä tortillojen kera kotona.

Luojan kiitos sunnuntaina paluu arkeen tapahtui ja pääsin normalisoimaan ruokailuni ja tällä hetkellä painellaankin jo päivä 14:ssa! Kilo tuli viikonlopusta lisää painoa, mutta tänään kokonaissaldo oli -2,5. Suunta on siis jälleen oikea. Nyt kun reilut kaksi viikkoa on takana, on fiilis vielä hyvä. Sapuskat ovat syötäviä ja jopa hyviä. Uskon, että vaikka dietti jossain vaiheessa loppuukin, saatan ottaa ruokalautasesta mallia silloinkin. Viikonlopun jälkeen päätin muutenkin, että en enää punnitse vihanneksia. Ainoastaan lihat laitan vaakaan ja niissäkin pidän maltin matkassa. Tänään esim. turska painoi 150g, mutta siinä ei juuri kaloreita ole, joten sallein sen itselleni.

Kahvakuulailua olisi illalla ohjelmistossa ja sehän tietää painon nousua huomisessa aamupainossa :(