Ilmoitin miljoonannen kerran työpaikkani kahvihuoneessa ryhtyväni ihan kohta dietille. Sinällään se ei ole työyhteisössäni mikään uutinen, joten kommenttini sai ainoastaan hirnahtelua aikaiseksi.

Olin tyytymätön, tyytymätön uskottavuusongelmaani.

Tyytymättömyyttäni lisäsi lounasaikaan saapuva nälkä ja makeanhimo. Oma, kaksi päivää vanhassa jäätelörasiassa, lojuva salaattikyhäelmäni ei paljoa houkutellut. Niinpä marssin lounasravintolaan ja mättäsin koko rahan edestä (tietysti!) lasagnea lautaselle ja jälkiruuaksi vielä palan painikkeeksi epämääräistä raparperimössöä reilulla kermavaahtohunnulla. Jälkiruuan tulin irvistellen syömään kahvihuoneeseemme, jossa nielemisen lomassa kerroin repsahtaneeni...taas :)

Jotta uskottavuuteni ei ainkaan dietin suhteen paranisi, kerroin leiponeeni eilen eräästä blogista löytyvän ohjeen mukaisen helpon sitruunakuivakaun, jota ajattelin nauttia teekupposen kanssa iltasella. Yksityiskohtia myöten selvitin, miten nopeasti ja vähällä vaivalla, kakku tällä kertaa valmistuikaan.Niin ja Dietin aloitusajanakohta siirtynee huomiselle kiiresyihin vedoten.

Siitä se ajatus sitten lähti: lamppu syttyi ja iso kela lähti pyörimään. Olisiko ihan läppä perustaa blogi laihduttamisesta ja leipomisesta! Joka päivä vaihtuva dietti, onnistumisineen ja epäonnistumisineen, kädet kakkutaikinassa. Jes!

Eläköön inspiraatio! Taidanpa lähteä kuntosalille heti iltateen jälkeen :)