Tänään ei ole päivä yksi dietin suhteen, koska on firman koulutuspäivä ja sehän yleensä tietää mässäilyä. Agendalla luki aamiainen, joten skippasin aamupalan pientä sitruunakakkupalaa lukuunottamatta ja marssein koulutuspaikalle. Järkytys olikin suuri, kun eteeni nostettiin pelkkä kahvikuppi. Hädissäni kyselin aamiaisen perään, mutta turhaan!

Vatsa kuristen ja omaa esitysvuoroa odotellen, laskin sekuntteja lounaaseen ja seuraavia sekuntteja kahvitaukoon, lounaalla kun ei ollut palan painikkeeksi mitään makeaa. Tajusin olevani pohjalla tämän ainaisen makeanhimoni kanssa. Näin jo itseni asematunnelin karkkikaupassa lappaamassa irtsareita pussiin viikonlopun varalle. Lohdutin kuitenkin itseäni sillä, että vaikka lintsasinkin eilisistä kuntosalitreeneistä ja vaikka herkuttelinkin puolen kakun verran, voin aivan hyvin ottaa syödyt kalorit pois uintitreeneissä illalla!

Mutta sitten siihen rajojen natisteluun. Heittäydyin nimittäin epämukavuusalueelleni näyttelemällä kaksisataapäisen yeisön edessä treenamaattoman näytelmän ja selviydyin siitä, no jos en nyt aivan kuin ammattilainen, niin ainakin kokemukseeni nähden kohtuullisesti :D Fiilis esityksen jälkeen oli mahtava koko ryhmällä. Sen fiiliksen saattelemana oli hyvä lähteä viettämään hyvin ansaittua viikonloppua.

Vaikka energiatasoni oli huono intsensiivisen koulutuspäivän jälkeen, en antanut periksi väsymykselle vaan pakkasin omat ja naapurin lapset autoon ja hurautimme uimahalliin polskimaan. Kilometriaika 23 min ja siihen päälle 500 m lautapotkua. Eipä ollut kummoinen treeni, mutta parempaan en sen jälkeen pystynyt, kun naapurin tyttö liukastui ja satutti päänsä.

Kiitos ja hei! Nyt zzzz!